Kertomuksia

Projektin info

Artikkeleita

 

"Peukalot keskellä kämmentä"
Tämä on tapahtunut yli kymmenen vuotta sitten peruskoulussa. Kouluuni tuli 7- luokan erityisopetusryhmään tyttö, olkoon hän vaikka Tiina. Hän oli arka ja sanoi heti ensimmäisellä tunnilla, ettei hän sitten osaa mitään. Aluksi syksyllä teimme nopeita pieniä töitä, joista vähän voin nähdä, mitä minulle tuntemattomat oppilaat osaavat.

Aloitimme sitten neuletyön. Oppilaat saivat suunnitella itselleen sopivan työn. Neuloimme pienen neuletiheystilkun, jossa vähimmäisvaatimuksena oli oikean ja nurjan silmukan osaaminen. Tiinakin pystyi tähän. Osa oppilaista harjoitteli muutamaa neulepintaakin. Tiina suunnitteli kaulaliinan ja valitsi neulepinnaksi edestakaisneuleen.

Kun neuleet olivat hyvässä vauhdissa, niitä sai tehdä kotonakin. Olin nähnyt Tiinan neuleen jo noin 40 cm:n mittaisena kohtuullisen tasaisena reunoistaan, mutta eräänä aamuna tuntien alkaessa hän kaivoi sen
laukustaan ja nolona kertoi, että äiti oli salaa purkanut sen, mutta se oli "juuttunut" eikä hän saanut sitä loppuun purettua. Voitte vain arvata, miltä minusta tuntui. Tiina näytti alistuneelta.

Rehtorin pyynnöstä soitin Tiinan äidille muutaman päivän kuluttua, koska halusin itse rauhoittua. Äiti syytti koko yhteiskuntaa ja siinä meitä opettajia, ettei ole minkäänlaista kritiikkiä laadusta, kun Tiina olisi antanut sen aikuiselle sisarelleen lahjaksi. Sen olisi pitänyt olla tasainen ja eihän Tiina ole koskaan osannut neuloa puhumattakaan, että osaisi nurjan silmukan.

Kerroin Tiinalle, että olet jo osaamisesi näyttänyt, neulokoon äiti sen kaulaliinan loppuun.