|
|
|
Nauhapirralla kutomista pidetään kangaspuiden
kehityksen esiasteena. Yksinkertaisella pirralla kutoen valmistettiin kapeita nauhoja,
jotka ommeltiin yhteen suureksi kankaaksi. Pirtanauhoja käytettiin päänauhoina,
sukkanauhoina, vöinä ja jalkineiden siteinä. Pirtanauhojen kutominen on ollut yleistä
1800-luvulla, tuotteita myytiin jopa ulkomaille. Nauhankutojamummot kiersivät myymässä
nauhoja talosta taloon tai valmistivat niitä tilauksesta teettäjän materiaaleista.
1800-luvulla annettiin sulhasen sukulaisille paljon nauhoja. Siksi ne olivat nuorikoille
välttämättömiä ja nauhankutojat pysyivät leivässä. Palkaksi he saivat esimerkiksi
jauhoja ja vähän kolikoita. Nauhankutojalle kuului talossa parempi makuupaikka, emäntä
antoi lämpimäksi vällyt ja isäntä tarjosi lääkepullosta. Varsinais-Suomessa tämä
käsityöläisammatti säilyi 1930-luvulle. |
