 |
|
|
Albaaninaisten kapioperinne on runsas. Kosovossa nuorena tyttönä on tehty paljon kapioita; pöytäliinoja servetteineen, liinavaatteita ja pitsejä sekä pikkuliinoja hyllyjen koristeluun.
Albaanit ovat sukurakkaita ja juhlia vietetään yhdessä suurella joukolla. Kun äiti tulee kotiin vastasyntyneen vauvan kanssa ovat suvun naiset koristaneet äidin sängyn kauniisti kirjotuilla lakanoilla. Vauvan sänky on myös petattu kirjotuilla lakanoilla ja vauva kiedotaan kirjoen koristeltuun kapaloliinaan. Kun vauva nukkuu pidetään kasvojen päällä pientä kevyttä kirjottua liinaa. Pojan ympärileikkausta juhlitaan myös suvun kanssa ja koko toipilasajan, noin kaksi viikkoa, lepää ja nukkuu poika koristellussa vuoteessaan. KÄSITYÖHARRASTUS UUDESSA KOTIMAASSA sivun alkuun Albaaninaiset ovat jatkaneet käsityöharrastustaan myös täällä Suomessa. Naiset purkavat ja turruttavat huoliaan ja murheitaan käsityön parissa, ajatukset vapautuvat silmukoiden ja pistojen laskemiseen, mallien ja kuvioiden suunnitteluun, kopioimiseen ja toteuttamiseen. Tulosta syntyy paljon, isoja virkattuja liinoja, lukemattomia pikkuliinoja hyllyjen koristeluun, kirjottuja liinoja, neulottuja vauvan vaatteita. Materiaali käsitöihin tuodaan usein vanhasta kotimaasta kun käydään sukulaisia tapaamassa tai pidetään suvun juhlia ja kokoonnutaan yhteen. Suomalaiset käsityömateriaalit koetaan liian kalliiksi, joskus näkeekin kun on tuhlattu hyvää käsityötaitoa halpoihin sopimattomiin materiaaleihin. On tärkeätä kertoa ja ohjata käsityöharrastajat paikkoihin, joista saa laadukkaita käsityömateriaaleja edullisesti. KÄSITYÖTAIDON JA KAPIOPERINTEEN SIIRTÄMINEN JÄLKIPOLVILLE Suomessa kasvaneet ja koulunsa käyneet nuoret eivät enää ole kiinnostuneita kapioiden teosta, jonkin verran heitä kiinnostavat äitien tekemät liinat, mutta kun kaupasta saa niin paljon kaikkea kaunista on olemassa vaara, että äitien työt eivät enää kelpaa. Onkin tärkeätä saada äidit säilyttämään taitonsa ja keskittymään taas vaativampien mallien ja tekniikoiden tekoon, sekä säilyttämään oma kansallinen perintö ja omaleimaisuus käsitöissään. Myös hyvien materiaalien käyttäminen käsitöissä on tärkeätä. Usein työttömyydestä, yksinäisyydestä ja syrjäytymisestä kärsivät kouluttamattomat kotiäidit voivat tuntea itsensä taitaviksi ja käsityönsä kiinnostaviksi, halutuiksi ja käyttökelpoisiksi. Naiset voivat kokea oppimisen ja opettamisen
iloa kun yhdessä töitä tehden säilytetään ja palautetaan mieliin
sekä tekemisiin taidot ja oman kulttuurin mallit käyttötarkoituksineen. VIERAAN KULTTUURIN LÄHETTILÄÄNÄ sivun alkuun Vieraan kulttuurin käsitöiden omaleimaisuus kiinnostaa ja kiehtoo toista kulttuuria, tämä on rikkaus, joka antaa uusia ideoita käsityöhön. Vuorovaikutus tekijöiden kesken auttaa hyväksymään ja kunnioittamaan toista, syntyy rohkeus ja kiinnostus uuden kotimaan käsityöperinteeseen ja ihmisiin, tapaan tehdä käsitöitä. Tuntiessaan itsensä yhdeksi meistä käsityöihmisistä toivottavasti maahanmuuttajanaiset uskaltautuvat kursseille, ompeluseuroihin ja kiltoihin mukaan valtaväestön kanssa ja syntyy käytäntöjä, jotka ovat tätä suomalaista elämää, sopeudutaan yhteiskuntaan ja kyetään nauttimaan kaikista sen tarjoamista mahdollisuuksista harrastaa, opiskella ja mahdollisesti löytää myös työpaikka ja ainakin paikkansa tässä yhteiskunnassa, tuntea itsensä hyväksytyksi ja kiinnostavaksi henkilöksi. Valtaväestö oppii ymmärtämään mikä moninainen rikkaus meillä on täällä kotomaassa kun joukossamme on vieraan kulttuurin lähettiläitä. MALLEJA KÄSITÖIHIN Malleja käsitöihin ovat omat tai ystäviltä saadut valmiit työt. Monet naiset eivät osaa lukea työohjeita kirjoista tai lehdistä, ne ovat vierasta kieltä tai lukutaito ja ohjeiden ymmärtäminen on heikko. Myös kuvista katsomalla ja kopioimalla pystyvät taitavimmat tekijät tekemään työnsä. Onkin tärkeätä valokuvata ja tallentaa naisten omassa kotimaassaan tekemiä kapioita, että vanhat mallit ja oma tyyli säilyisivät, eivätkä unohtuisi ja sekoittuisi kokonaan uuteen.
|
|||||||||||||||
