Kesäkuussa 2010 kaksipäiväisellä kurssilla Turun TOP-keskuksessa kuultiin ja nähtiin roppakaupalla kierrätysideoita, pohdittiin ekologisuutta ja työstettiin ideoita verkkomateriaaliksi. Ripeimmät ehtivät rakentaa myös blogisivujaan.

Helena Mantere opasti kurssilaisia Picture Manager- ja Power Point -ohjelmien käyttöön verkkomateriaalin tuottamisessa.

Minna Siivonen esitteli optikkoliikkeen kehysplekseistä kokoamiaan kaulakoruja.

Näin niitä tehdään.

Hanna Lempiäinen rakensi Käspaikkaan Lampaasta langaksi -materiaalin vierailustaan Pirtin Kehräämöllä

Katso materiaali.

T-paidasta tuunattu tyyny on koristeltu poimutetuilla kaitaleilla.

Näin tyyny tehtiin.

Pirjo Sinervon ja Helena Mantereen emännöimällä kurssilla nautittiin alkaneesta kesälomasta tietokoneiden äärellä: esiteltiin kierrätysmateriaaleista valmistettuja käsitöitä ja tutkittin niitä myös verkon välityksellä. Kaksipäiväisellä kurssilla syntyi ekoideoita käsityöopetukseen, ja moni niistä siirtyi myös verkkomateriaaliksi Käspaikan sivuille.

Ekologisuus ja eettisyys kuuluvat luontevasti käsityön opetukseen. Kierrätystuotteiden ideointi innostaa myös lapsia ja nuoria. Kurssille saapuneet 16 tekstiiliopettajaa iloitsivat toistensa oivalluksista: optikolta saadut silmälasilinssit olivat muuttuneet kaulakoruksi, muovipussit silittämällä kasseiksi, aikakauslehtipaperi helmiksi, trikoopaita tyynyksi, jämäkankaat ryijyksi, maitotölkki kolikkokukkaroksi...

Kierrätys antaa jo kerran käytetylle tekstiilille jatkoaikaa ja uuden elämän. Tuunattu tekstiili ansaitsee hyvän suunnittelun, ettei se päädy jätteeksi, totesi kurssilaisille puhunut Helsingin yliopiston käsityötieteen laitoksen jatko-opiskelija Tarja-Kaarina Laamanen.

Tutkimusten muikaan vaatteen käyttöikäksi on arvioitu noin kolme vuotta ja 44 käyttökertaa. Lähes kaikki tekstiilit sopisivat kierrätykseen, mutta vain noin neljäosa niistä päätyy kiertoon. Surullista on, että Suomessa myymättä jääneet vaatteet päätyvät kaatopaikalle.

Laamanen muistutti, että käsityöntekijä on myös kuluttaja, jonka tulisi valinnoissaan pyrkiä kestävään kehitykseen ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen kierrättämällä, kohtuullisella kuluttamisella ja eettisillä valinnoilla. Ongelmallista on, että ekologisuutta on usein vaikea arvioida; esimerkiksi tuotantoketjusta ei useinkaan ole saatavilla mitään tietoa. Nykyinen hyvinvointi vaatii talouden kasvua, vaikka se uhkaa luonnon hyvinvointia eikä ole kyennyt poistamaan maailmasta köyhyyttä. Ja jätettä syntyy: Tyynellä valtamerellä lilluu jo kaksi Pohjois-Amerikan kokoista muovisilppulauttaa. Ylenpalttisen kuluttamisen ja tuotannon vastareaktiona syntynyt Degrowth-liike tuo esiin talouskeskeisen ajattelun vaihtoehtoja: menestyksen mitta voisi olla se, miten valtiot huolehtivat ihmisistä ja ympäristöstä eikä se, miten talous on kasvanut.

Tuotteen tarpeellisuuden ja käyttöön sopivuuden pohdinta kuuluu jokaiselle käsityön tekijälle ja koulunkin tekstiilitunneille. Laamanen muistutti, että hyvinvointi ei tule tavarapaljoudesta; yltäkylläinen materiaalimaailma synnyttää kaoottisen ympäristön ja pahoinvointiakin. Siksi käsityössäkin voi pyrkiä irti tuotekeskeisestä ajattelusta: tekeminen itsessään antaa tuotteelle aineetonta lisäarvoa. Koulukäsityössäkin on tilaa elämyksille ja eettiselle pohdinnoille.

— Käsityössä tärkeää on oman itsen lähde. Tekeminen tuo mielihyvää, haastaa ongelmanratkaisuun ja antaa kokemuksia, jotka auttavat arjessa. Hitauden opettelu ja epäonnistumisetkin kuuluvat käsityöhön, näitäkin tunteita on hyvä oppia käsittelemään.

Käsityön ammattilaiset ja harrastajat ovat yksi aktiivisimmista bloginpitäjistä ja kunnostautuneet myös verkkoyhteisöissä. Käspaikkaan on jo koottu kymmeniä tekstiiliopettajien, tutkijoiden, tekstiilialan ammattilaisten ja harrastajien blogeja. Niitä kurssilla tutkittiin yhdessä Pirjo Sinervon opastamana. Tavan takaa -blogiaan pitävä Miia Collanus esitteli oman nettipäiväkirjansa ja kertoi bloginpidon mahdollisuuksista opettajan näkökulmasta.

Vilkasta keskustelua herätti oppilaan ja opettajan oikeusturva avoimessa verkossa toimiessa. Pirjo Sinervo suositteli oman blogin sijoittamista vakuuttavaan paikkaan, esimerkiksi koulun nettisivuille tai Käspaikkaan.
— Oppilaiden kanssa työstetyn verkkomateriaalin suhteen OAJ suosittaa, että opettaja vie materiaalin (esim. oppilastöiden kuvat ja ohjeet) verkkoon ja huolehtii, että nimiä käytettäessä luvat kotoa ovat kunnossa.

Ekoteko-nyyttärit olivat samalla myös Käspaikan 14-vuotistapaaminen. Sitä juhlistettiin ensimmäisen kurssipaikan iltana Aurajoen rannalla tunnelmallisessa italialaisravintolassa. Käspaikan äitihahmo, Sinervon Pirjo, on siirtymässä virallisesti eläkkeelle, mutta jatkaa sivuston ylläpitoa, joten tuttu opettamisen foorumi ja tiedonjaon kanava on jatkossakin käytettävissä.

Kurssilla blogin rakentamista harjoiteltiin WordPress- ja Googlen Blogger -alustoilla. Kierrätysideat siirtyivät verkkoon Pirjo Sinervon ja Helena Mantereen avustuksella Picture Manager- ja Power Point-ohjelmien turvin.

Raumalla tekstiilityönopettajana toimiva Johanna Maijala oli tyytyväinen kurssin antiin: — Sain enemmän mitä ajattelin, ja rohkaistuin Power Pointin käyttöön. Pääsin hyvään alkuun, ja nyt innostaa jatkaa verkkotöitä kotosalla.

Kurssia emännöivät Pirjo Sinervo ja Helena Mantere.

Veljeltä siskolle tuunattu t-paita.

Tutustu tekniikkaan.

Johanna Yli-Muilu kokosi Käspaikkaan ideoita ja ohjeita t-paidan uusiokäytöstä.

Aikakauslehtipaperista askarreltuja paperihelmiä. Näin ne syntyvät.

Toisen turhake on toisen aarre: ekonyyttäreiden kierrätyspöydältä sai poimia kankaiden, lankojen, vaatteiden ja käsityötarvikkeiden lisäksi myös kesälomalukemista.