VAAKUNOISTA I

Haarniskaan pukeutuneen ritarin tunnistaminen oli vaikeata. Ritarin haarniskassa, kilvessä tai hevosen satulaloimessa alettiinkin käyttää tunnusmerkkejä, joista kehittyivät vaakunat. 

Aluksi ne olivat henkilökohtaisia, mutta myöhemmin ne muuttuivat sukujen perinnöllisiksi tunnuskuviksi. Vaakuna ei ollut aatelisten yksinoikeus, vaan myös papistolla, porvarissuvuilla ja jopa talonpojilla saattoi olla oma vaakuna.   

Vaakunoitten ulkonäköä sääntelevät heraldiset säännöt. Vaakunat jaettiin kenttiin, joiden toisena päävärinä on hopea tai kulta. Muita värejä ovat sininen, punainen, vihreä ja musta. Kaksi väriä tai kaksi metalliväriä eivät saa koskettaa toisiaan, vaan metalliväri ja muut värit vuorottelevat. 

Vaakunassa käytetyt kuvat ovat yksinkertaisia ja pelkistettyjä, jotta ne näkyvät kaukaakin. Yleisesti käytettyjä aiheita ovat rakennukset, työkalut, taivaankappaleet, kasvit ja eläimet. Eläimet kuvataan yleensä sivulta niin, että katse kohdistuu vasemmalle.

Vaakunoiden alkuperää, merkitystä ja käyttöä tutkivaa tiedettä sanotaan heraldiikaksi.

Suunnittele oma vaakuna! Pohjakuvan saat täältä.